Suomessa eloperäisestä jätteestä hyödynnetään nykyisellään vain noin puolet, ja sekin puolikas on valtaosin sekundaarista hyötykäyttöä. Uusia kestäviä innovaatioita kaivataan kipeästi, mutta niitäkin tärkeämpää on kulutustottumusten muuttaminen ja jätteiden ennaltaehkäisy.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri korostaa ennaltaehkäisemistä eloperäisen jätteen minimoimisessa.
– Mitä enemmän kulutamme, sitä enemmän käytöstä jää suoraan tai kierron jälkeen jätettä yli. Ravinnemenetyksiä syntyy ja eloperäistä jätettä aiheutuu erityisesti ruokajärjestelmästä, jossa jokaisessa tuotantoketjun vaiheessa osa ravinteista menetetään hävikin tai tehottomuuden seurauksena. Biologisesti ei välttämättä olekaan mahdollista saada kaikkia ravinteita lopputuotteisiin, mutta voimme kehittää resurssitehokkuutta kasvattavia toimintamalleja.
Katajajuuri peräänkuuluttaa ruokahävikin vähentämistä.
– Ruokahävikki on tarpeettominta ympäristökuormaa koko yhteiskunnan tasolla. Tuotantoketjussa raaka-aineiden käyttöä optimoidaan hyvin, mutta iso osa valmiista ruoasta jää syömättä ja päätyy roskiin. Ruokahävikkiin on kotitaloudessa helppo kunkin puuttua esimerkiksi ruoan osto-, valmistus-, ja säilytystottumuksia muuttamalla.
Tilaus uusille innovaatioille
Nykyisellään eloperäisen jätteen hyötykäyttö on valtaosin sekundääristä.
– Biojätteestä tehdään paljon esimerkiksi multaa ja biokaasua, jotka ovat hyviä kohteita, jos muita vaihtoehtoja ei ole.
Markkinoille kaivataan kuitenkin ruokajätteen koko potentiaalin hyödyntäviä, korkean lisäarvon tuotteita.
– Tarvitsemme ravinnetuotteiden, maanparannusaineiden ja biokaasun tuottamisen rinnalle tuotekehitystä, jossa mennään syvälle sivuvirtojen ja hävikin bioaktiivisiin ainesosiin ja niiden ominaisuuksiin. Niistä tärkeimpiä voidaan sitten erottaa tai uuttaa ja sitä kautta nostaa koko tuotannon jalostusarvoa. Vaihtoehtoisesti biojätteistä voidaan tuottaa esimerkiksi haihtuvia rasvahappoja tai etanolia erilaisten biomateriaalien ja -muovien raaka-aineiksi, jolloin materiaalikierto ja kiertotalous toimisi, Katajajuuri kuvailee.
Eloperäisen jätteen hyötyasteen nostaminen edellyttää teknologisia innovaatioita.
– On kehitettävä uutta teknologiaa, jolla voidaan kannattavasti erottaa biomassoista arvokomponentteja niin, että toiminta tuottaa lisäarvoa arvoketjun jokaisessa vaiheessa, Katajajuuri painottaa.
Yhtenä merkittävimpänä kehityskohteena erikoistutkija nostaa pakkaukset.
– Muovin kierrätystä on tehostettava runsaasti. Tarvitaan uusia, kestäviä ja toimivia, biopohjaisia- ja hajoavia pakkausratkaisuja muovia korvaamaan.
Teknologisia innovaatiota kaivataan myös maataloustuotannon lannan hyödyntämiseen.
– Maataloustuotannon kaikkea lantaa ei saada hyödynnettyä ravinteena pelloilla. Kasvitiloilla lannalle olisi käyttöä, ja tähän tarvittaisiin lisää kasvitilojen ja eläintuotannon yhteistyötä. Kaivataan myös uusia teknologisia avauksia, joilla lanta saadaan eteenpäin konsentroituna ja prosessoituna, käyttäjälle mieluisassa muodossa, Katajajuuri vinkkaa.