Kansanedustaja Sari Sarkomaa haluaa jättää Itämeren tuleville sukupolville nykyistä paremmassa kunnossa. Havaittavissa olevat Suomenlahden elpymisen merkit lupaavat hyvää, mutta vanhojen syntien puhdistustyö on vasta alussa.
Sarkomaa on intohimoinen Itämeren ystävä ja suojelija, työssä ja vapaalla. Halu suojella herkkää vesialuetta kumpuaa syvältä sydämestä.
– Itämeri on minulle rikkaus ja rakkaus. Voimavara ja monien mahdollisuuksien maailma. Purjehdin ja melon paljon, ja silloin meri on seikkailu. Voima, joka herättää suurta kunnioitusta ja pistää nöyräksi. Toisaalta meri on myös rentouttaja ja rauhoittaja. Asun Helsingin Munkkiniemessä, jossa meri on läsnä. Kun lenkkeilen, menen rannalle, ja ratikassa matkalla töihin kurkin aina ikkunasta, miltä meri näyttää, kansanedustaja kuvailee meren roolia arjessansa.
Aina se ei näytä hyvältä.
– Olemme purjehtineet 20 vuotta, ja sinä aikana ihmisen toiminnan seuraukset ovat tulleet lähelle. Roskaisia rantoja ja haisevia, uimisen estäviä sinilevälauttoja katsellessa tulee pakottava tarve toimia, jotta saisimme nauttia tästä valtavasta rikkaudesta myös tulevaisuudessa, Sarkomaa sanoo.
Kansanedustajan työssä Sarkomaa edistää Itämeren elpymistä muun muassa veneily- ja vesien suojeluryhmässä, jossa Itämeren asiaa ajetaan yli puoluerajojen.
– Itämeri kulkee työssäni mukana kaiken aikaa, tutkin Itämeren tilannetta ja toimin aktiivisesti sen eteen, että kaikki mahdollinen sen suojelemiseksi tehdään.
Vapaalla Sarkomaa juoksee rantoja puhtaaksi ja on Pidä Saaristo Siistinä -yhdistyksen jäsen.
– Olemme innostuneet koko perheen voimin roskajuoksusta, mikä on aivan valtavan hieno idea, kansanedustaja sanoo viitaten muoti-ilmiöön, jossa roskia poimitaan maasta lenkkeillessä.
Jokainen teko on tärkeä
Ihmisten toiminnan seurauksena saastuneen vesialueen pelastaminen edellyttää ihmisten tietoisuuden lisääntymistä ja vastuun kantamista.
– Ihan ensin jokaisen pitäisi ymmärtää, miten herkkä vesialue Itämeri on. Se on ollut yksi saastuneimmista vesistöistä, mutta elpymisen merkkejä on onneksi näkyvissä suojelutyön seurauksena. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, ja näissä talkoissa jokaisen ääni ratkaisee. Jos jaksaa kantaa rannalle eväät, jaksaa myös viedä roskat roskiin, Sarkomaa antaa esimerkin vastuullisuuden periaatteista.
– Olen huolissani näkyvän muoviroskan ja paljain silmin havaitsemattoman, usein jopa myrkyllisen mikromuovin mittavasta lisääntymisestä vesistöissämme. Päättäjien on toimittava, mutta vastuu on yhteinen. Voimme kierrättää ja valita ympäristöystävällisiä tuotteita. Voimme pitää huolen siitä, ettei mereen ajaudu mitään sinne kuulumatonta. Oppia siihen, ettei pesuvesiä saa laskea mereen ja että lääkkeitä ei heitetä viemäriin vaan viedään apteekkiin, Sarkomaa jatkaa.
Yhteiskunnan tasolla kansanedustaja korostaa tutkimustoiminnan jatkuvuuden ja riittävien voimavarojen tärkeyttä.
– Jotta voimme tehdä vaikuttavia tekoja, meillä on oltava yhteinen ymmärrys siitä, mitä vaikuttavat teot ovat. Laadukas tutkimus ja kansainvälinen yhteistyö ovat edellytyksiä Itämeren pelastamiselle. Tällä hetkellä yksi innostavimmista tutkimustuloksista on kipsijätteen tehokkuus maatalouden fosforipäästöjen kitkemisessä, Sarkomaa nostaa esiin yhden vaikuttavista suojelukeinoista.