Vuoden 2015 alusta lähtien Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa liikennöivien laivojen pakokaasun rikkipitoisuus saa vastata korkeintaan 0,1 prosentin rikkipitoisuutta polttoaineessa.
Rikkipäästöjen vähentäminen vaadittuihin raja-arvoihin onnistuu yksinkertaisimmin vaihtamalla polttoaine vähärikkiseksi. Laivat voivat liikkua myös maakaasun tai biopolttoaineiden, metanolin ja muiden vaihtoehtoisten polttoaineiden voimalla. Vähärikkinen polttoaine on luonnollisesti kalliimpaa, ja korkearikkisen polttoaineen suhteellinen hintaetu kasvaa.
Kalliin vähärikkisen polttoaineen käyttämiselle on myös vaihtoehto, rikkipesuri. Joidenkin arvioiden mukaan laivaan tehty rikkipesuri-investointi maksaa itsensä muutamassa vuodessa takaisin.
Lue myös: Liiku vesillä Itämerta auttaen – 5 yksinkertaista vinkkiä
Rikkipesuri poistaa savukaasusta kaasumaisessa muodossa olevan rikin. Käytössä on sekä märkäpesureita että kuivapesureita. Märkäpesurissa rikki tarttuu savukaasuun suihkutettuun veteen. Kuivapesurissa savukaasu imetään rakeistetusta sammutetusta kalkista tehdyn suodattimen läpi, jolloin rikki tarttuu rakeisiin kipsinä. Kuivapesuri on yksinkertaistettuna pystysuora rakeilla täytetty savukaasukanava. Käytetyt rakeet poistetaan pesurin alaosasta ja otetaan talteen uusiokäyttöä varten.
Laivoihin sopivia savukaasujen puhdistuslaitteita ja -menetelmiä on kehitetty viime vuosina ahkerasti. Varustamoiden kiinnostus niitä kohtaan on kasvanut samalla kun rikkidirektiivin voimaantulo lähenee, ja jo kymmeniin laivoihin on sovittu asennettavaksi rikkipesuri.