Etusivu » Itämeri » Tarja Halonen: ”Kuopus tarvitsee huolenpitoa”
Itämeri

Tarja Halonen: ”Kuopus tarvitsee huolenpitoa”

Presidentti Tarja Halonen työskentelee Itämeren suojelun puolesta: ”Tavoitteet eivät toteudu, jos vain hallitukset, parlamentit ja päämiehet sitoutuvat.” Kuva: Joonas Berlin

Pinta-alaltaan se on vain kuudesosa Välimerestä. Keskisyvyys on niin matala, että melkein jalat yltävät pohjaan – 54 metriä. Sellainen on yhdeksän valtion rantoihin murtuva Itämeri. Lätäkkö.

Vähättely sikseen; Itämeri on Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan planeetan toiseksi suurin murtovetinen sisämeri. Muotonsa saaneena 10 000 vuotta sitten se on meriperheen kuopus.

Ja kuopukset usein ovat erityishuolenpidon kohteena. Herkkä Itämeri on sitä syystä.

Suomen Ympäristökeskuksen Meriympäristöraportin (2018) mukaan Itämeren fosfori- ja typpikuormitus on 1980-luvulta alentunut kolmanneksella. Mutta happikato, maatalouden ja liikenteen päästöt, mikromuovit ja ilmastonmuutoksen kiihdyttämä rehevöityminen oikeuttavat edelleen epiteetin: yksi maailman saastuneimmista meristä.

Silti Itämeri on jotenkin kadonnut suurimmista otsikoista. Arktinen alue ja metsähakkuut vievät palstatilan.

Tämän on todennut myös presidentti Tarja Halonen, joka jo virkakausinaan toimi voimakkaasti Itämeren suojelun puolesta. Työ jatkuu oman säätiön kautta, WWF:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla.

Olennaista on nähdä iso kuva, ymmärrys elementtien keskinäisestä riippuvuudesta.

– Mediaan sopii aina yksi asia kerrallaan. Kestävästä kehityksestä puhuttaessa ilmasto on lyönyt parhaiten läpi. Mutta maa, vesi ja ilma ovat yhteydessä toisiinsa. Seuraava iso teema, merten taloudellista merkitystä korostava Sininen talous liittyy taas Itämereen. Vaikutukset ilmastoon näyttävät jopa 80 prosenttisesti tulevan merten kautta.

Suojelun ”kolmikanta”

Ratkaisut vaativat eri tahojen kollektiivista otetta.

Itämeren suojelukomissio, HELCOM perustettiin jo 1974. Sen työ jatkuu, viimeksi vuonna 2007 päivitetyllä ohjelmalla. Sittemmin mukaan ovat tulleet liike-elämätaustaisten henkilöiden hankkeet kuten 1992 perustettu John Nurmisen Säätiö ja Ilkka Herliniin personoituva, 2008 pystytetty Baltic Sea Action Group.

Merkittävä askel koordinoinnissa otettiin vuonna 2010. Baltic Sea Action Summit kokosi ensimmäistä kertaa yhteen julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Tapahtuma oli Matti Vanhasen hallituksen ja presidentti Halosen yhteisponnistus.

– Tavoitteet eivät toteudu, jos vain hallitukset, parlamentit ja päämiehet sitoutuvat. Mukaan täytyy saada liike-elämä ja tiedemaailma, järjestöt ja kansalaiset. Muuten vauhti on liian hidas. Ihmiset ryhdistäytyvät, kun heille antaa roolin osana kehitystä. Ennen puhuttiin roskakuskeista, nyt arvostus heitä kohtaan on noussut uuden ammattitaidon myötä, luonnehtii Halonen ja iloitsee yritysmaailman heräämisestä.

– Yritykset ovat havainneet, että aikainen lintu nappaa madon: muutos on mahdollisuus. Elinkeinoelämä on ollut jopa poliittisia päättäjiä vauhdikkaampi. Siitä kiitos.

Valta kasvaa käytöksellä

Itämeren tilan parantaminen ja kestävä kehitys on hitaasti kiiruhtamista. Tutkimus, päätökset ja implementointi kestävät. Eikä poliittinen tilanne ole ripeyttä avittanut – Krimi ja Ukraina varjostavat.

Sijaiskärsijänä on ympäristö. Mutta ehkä sillä on nyt rooli pienenä yhteisenä nimittäjänä.

– Sanktioissa yritettiin pitää ympäristöasiat paremmassa asemassa. Asiantuntijayhteistyötä ja projekteja on pyritty jatkamaan. Mutta kyllä tilanne on vaikuttanut heikentävästi. Sanon vähän tätimäisesti – harvoin tuhmat pojat tulevat paremmiksi, jos ne pidetään nurkassa. Integrointi toimii lopulta paremmin kuin pois sulkeminen, Halonen arvioi.

Tavoitteet eivät toteudu, jos vain hallitukset, parlamentit ja päämiehet sitoutuvat. Mukaan täytyy saada liike-elämä ja tiedemaailma, järjestöt ja kansalaiset.

Hän neuvoo politiikan olevan mahdollisuuksien taidetta myös ympäristökysymyksissä.

– Henkilösuhteillakin on merkitystä. Voi vähän patistaa. Olen käyttänyt Allegro-vertausta. Kyselin, että koska voin tilata liput. Taitavaa politiikkaa on nähdä lähelle ja kauas. Toivon myös uudelta hallitukselta panostuksia. Niillä saa puheisiin uskottavuutta – valta kasvaa omalla käytöksellä.

Yksi teko ei muuta maailmaa, mutta se on muuttamassa maailmaa, on presidentin motto. Ilman kansalaisen toimia politiikka ja teknologiset innovaatiot jäävät ilmaan. Ja jos jokin taho tyrii, kuten Halosen kotikaupunki kippaamalla roskalumet mereen, on aktivoiduttava.

– Kysykää valtuutetuilta. Niin minä teen, joskus omassa keittiössänikin.

Next article