Marjukka Porvari
johtaja, Puhdas Itämeri -hankkeet, John Nurmisen Säätiö
Kuva: Ilkka Vuorinen
Itämeren suojelu mielletään helposti yleviksi huippukokouksiksi, valtionpäämiesten tapaamisiksi ja kansainvälisiksi sopimuksiksi.
Vaikka niilläkin on toki merkityksensä, Itämeren tilaa konkreettisesti parantava työ tapahtuu muualla kuin kristallikruunujen loisteessa. Kunnat ovat arkisella työllään Itämeren suojelun merkittäviä vaikuttajia, mikä on hyvä muistaa kuntavaalien lähestyessä.
Fosforin ja typen päästöjä on leikattu
Hyväksi esimerkiksi käy yksi Itämeren suojelun suurimmista voitoista: meren pahinta ongelmaa, rehevöitymistä, aiheuttavien fosforin ja typen päästöjä on leikattu yli puolella 1980-luvulta tähän päivään. Kiitos kuuluu suurelta osin kunnille, jotka ovat tehostaneet jätevesiensä puhdistusta.
Vetureina kehityksessä ovat toimineet Pohjoismaat ja Saksa, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana mukaan on saatu myös Puolan ja Baltian puhdistamot sekä Luoteis-Venäjän suurimmat kaupungit.
Suomenlahden kannalta etenkin venäläisten kaupunkien mukaan saaminen on ollut ratkaisevaa, koska sen avulla merialuetta rehevöittävää fosforikuormitusta on voitu vähentää yli 30 %. Venäjä-yhteistyössä suomalaiset ovat pelanneet hienosti yhteen maaliin – säätiömme lisäksi työssä ovat olleet mukana muun muassa ympäristöministeriö ja Helsingin kaupunki.
Kun kymmenien vuosien suururakan jälkeen ravinteet saadaan nyt Itämeren puhdistamoilla tehokkaasti talteen, on tärkeää huolehtia myös seuraavasta askeleesta. Kunnissa syntyy ravinteita paitsi puhdistamolietteen, myös jätteiden muodossa. Molemmista jakeista voidaan tuottaa biokaasulaitoksilla ympäristöystävällistä energiaa.
Ilmastonmuutos pahentaa Itämeren ongelmia, ja siksi kuntien ilmastotyö on keskeistä myös Itämeren kannalta.
On kuitenkin huomioitava, että ravinteet eivät häviä ilmaan biokaasuprosessissa, joten jäljelle jäävän ravinnepitoisen massan kestävä käyttö kannattaa miettiä tarkasti jo laitoksia suunniteltaessa. Muuten sinänsä arvokkaita ravinteita saattaa päätyä esimerkiksi viherrakentamisen myötä maaperään liikaa, ja vaivalla talteen otetut ravinteet valuvat takaisin vesistöjä rehevöittämään.
Katse ruokavalioon
Ruokavalio on merkittävin asia yksittäisen ihmisen ravinnejalanjäljessä, ja siinä kuntakeittiöt ovat avainasemassa. Kasvisten ja kestävästi pyydetyn kotimaisen lähikalan lisääminen kuntalaisten lautasille on helppo tapa auttaa Itämerta ja ilmastoa. Jos esimerkiksi helsinkiläisen lautasella korvataan vain 50 % lihasta kestävästi pyydetyllä kalalla, vähenee hänen ravinnejalanjälkensä 75 %.
Ilmastonmuutos pahentaa Itämeren ongelmia, ja siksi kuntien ilmastotyö on keskeistä myös Itämeren kannalta. Kuntakeittiöiden hankintojen lisäksi vähähiilinen energiantuotanto, rakentamisen, asumisen ja kunnan kiinteistöjen energiatehokkuus sekä kestävät liikenneratkaisut vähentävät päästöjä.
Yksi tärkeä vaikutuskeino on kaavoitus. Rannikkoluonnon monimuotoisuuden ja kuntalaisten virkistysmahdollisuuksien turvaamiseksi rannikkokunnissa on tärkeää säilyttää arvokkaita ranta-alueita tiiviin rakentamisen ulkopuolella.
Toivottavasti Suomen kunnista löytyy jatkossakin halukkuutta toimia Itämeren pelastamisen kärkijoukkoina.