Oli kevät 1986. Tshernobylin ydinvoimalassa oli juuri syttynyt tulipalo ja radioaktiiviset päästöt levisivät parhaillaan kohti Suomea ja Ruotsia.
Mutta me emme tienneet sitä. Seisoimme Helsingissä Sokeritehtaan tontilla (siinä missä nyt on Ooppera) ja järjestäydyimme mielenosoitukseen ydinvoimaa vastaan ja uusiutuvien energialähteiden puolesta. Eturivissä kulki Veikko Vennamo ja hänen vierellään nuori, hoikka pojankloppi Timo Soini. Kun kulkue marssi pitkin Mannerheimintietä kohti eduskuntataloa, töölöläistalojen kiviseinät kaiuttivat huutomme komeasti: ”Aurinko ja tuuli, ei oo mikään huuli!”.
Nyt, yli 40 vuotta myöhemmin, YK:n ympäristöohjelma UNEP on juuri julkaissut viimeiset tietonsa Pariisin ilmastosopimuksen toteutumisesta. Nyt päätetyt toimenpiteet eivät riitä pitämään ilmaston lämpenemistä kahdessa asteessa. Ne korkeat kustannukset, jotka ilmastonmuutoksesta saattavat aiheutua, uhkaavat nyt realisoitua.
Juoksemme kilpaa ajan kanssa. Cleantechista on tullut totta. Se ei vain pidä ympäristöä puhtaampana, vaan luo meille uusia työpaikkoja, uutta osaamista ja uusia markkinoita maailmalla.
Global Cleantech Innovation Indexissä (2017) Suomi sijoittui kakkoseksi. Tavoitteemme on hiilineutraali Suomi ja päästötön energiantuotanto vuoteen 2050 mennessä.
Suomi voisi olla uusien energiainnovaatioiden kehittämisen ja jalkauttamisen suurvalta. Mutta se ei tapahdu vain omilla toimillamme. Hiilidioksiditonnin hinta Euroopan päästömarkkinoilla on nyt alle kymmenen euroa. Päästöjen tehokas vähentäminen ja uusien energiainnovaatioiden synty vaatisi korkeampaa hintaa.
Juoksemme kilpaa ajan kanssa. Cleantechista on tullut totta.
Olin joitakin vuosia sitten mukana Saksan kestävän kehityksen Peer Review –ryhmässä. Oli kiinnostavaa seurata saksalaista keskustelua. Kaksi asiaa jäi mieleen. Ensimmäinen oli ajatus hiilidioksidin talteenotosta ja kierrätyksestä. Toinen oli kysymys tieteen roolista. Oltiin tyytymättömiä siihen, että vaikka tiedettä on rahoitettu Saksassa paljon, se ei ole vieläkään ratkaissut ilmastonmuutosta. ”Onko tiede tehnyt asioita tehottomasti?” poliitikot kysyivät.
Onneksi tutkimuksesta ja tuotekehittelystä tulee kaiken aikaa myös kiinnostavia uutisia. Vastikään SSAB kertoi tutkivansa vetypohjaista menetelmää teräksentuotannossa ja suunnittelevansa koelaitoksen rakentamista.
Myös hiilidioksidin kierrättämistä tutkitaan esimerkiksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja VTT:n Soletair-hankkeessa. Samasta teemasta silmiin ovat sattuneet myös kanadalainen Carbon Engineering, islantilainen Carbon Recycling International ja asiaa tutkiva Cornellin yliopisto.
Puhtaan energiantuotannon lisäksi tarvitaan energiatehokkuutta. Suomessa 38 % energiasta loppukäytetään rakennuksissa, mistä aiheutuu myös 32 % hiilidioksidipäästöistämme. Nykytoimilla rakennuskannan energiankulutus laskee vuosina 2015-2050 vain 13 %.
Tehokas, lämpövuotoja ehkäisevä rakentaminen ja kestävä kaupunkisuunnittelu ovat keskeisessä roolissa energiansäästössä. Sekä yritykset, taloyhtiöt että juuri valitut uudet kunnanvaltuustot ovat avainasemassa Suomen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.
Kirjoittaja Pekka Haavisto on kansanedustaja ja vuoden 2018 presidenttiehdokas.