Etusivu » Itämeri » Jasper Pääkkönen: Ongelmalle on löydettävä ratkaisu ennen kuin on liian myöhäistä
Kestävä kalastus

Jasper Pääkkönen: Ongelmalle on löydettävä ratkaisu ennen kuin on liian myöhäistä

kalastus
kalastus
Jasper Pääkkönen kommentoi, että vesivoiman rakentaminen on Suomen suurin ympäristörikos. Kuvat: Unsplash ja Simon Bisset

Kalastus on Suomen suosituin harrastus. Lähes kaksi miljoonaa ihmistä kalastaa. Jokaisen kalastajan unelmasaalis on lohi.

Itämeren lohi ja erityisesti äärimmäisen uhanalainen meritaimen ovat suojelemisen arvoisia jo niiden itsensä vuoksi. Kalakantojen suojelu näyttää kuitenkin olevan kaukainen ajatus päättävässä asemassa oleville poliitikoillemme. Tämän takia lienee syytä tarkastella kalastusta myös sen taloudellisesta näkökulmasta.

Taloudellinen hyöty

On hämmästyttävää, kuinka Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisella on varaa olla huomioimatta kalastusmatkailun valtava potentiaali ja suhtautua siihen suoranaisen välinpitämättömästi. Ministeri taistelee suurempien lohikiintiöiden puolesta viimeiseen asti. Mitä suuremmat kiintiöt, sen vähemmän on lohta joissa. 

Ministeriön tulisi selvittää eri kalastusmuotojen taloudellinen merkitys jokaisen kalalajin kohdalla. Koska jalokaloja kalastetaan joka tapauksessa, tulisi kalastus järjestää kansantaloudellisesti kaikkein tuottoisimman vaihtoehdon mukaisesti.

Pieni Mörrumin kylä Ruotsissa saa vuosittain 50–60 miljoonan kruunun tulot kalastusmatkailijoilta. Simojoella olisi kaikki ainekset samaan, jos jokeen riittäisi lohta kalastettavaksi asti.

Itämeren lohen ammattikalastus on erikoinen yhtälö: lohta istutetaan seitsemällä miljoonalla eurolla, mutta vain miljoona saadaan takaisin. Kuusi miljoonaa kaadetaan meren pohjaan. Eikö valtion olisi parasta korvata miljoonan euron lohisaaliin arvo ammattikalastajille, ja ohjata säästyvät miljoonat kutualueiden kunnostamiseen, kalatierakentamiseen ja jokivarsien matkailun kehittämiseen?

Mallia naapurimaistamme

Onko niin, että Suomessa ollaan otettu runsaat kalakannat aina niin itsestäänselvyyksinä, että niiden arvoa ei tajuta ennen kuin se on liian myöhäistä?

”Tanskan poliitikot, matkailutoimistot ja viranomaiset ovat ymmärtäneet, että kalastusmatkailulla on valtava taloudellinen merkitys paikallisille yhteisöille. Tämä on johtanut kalakantojen suojeluun, jolla on kalojen ja ympäristön lisäksi arvoa taloudellemme”, kertoo Gordon P. Henriksen, Fishing Zealand -projektin viestintäjohtaja.

”On tutkittu, että hauen vapakalastus tuottaa Tanskalle noin 170 euron tulot jokaista saaliskiloa kohden. Meritaimenen osalla luku on 350€/kg, ja suurimmalla joellamme Gudenålla vapakalastajan saaman lohen taloudellinen arvo on lähes 900 euroa. Tanskassa päättäjien silmät aukesivat näiden lukujen tultua ilmi”, kertoo Henriksen.

Tanskan mallin mukainen ajattelu on arkipäivää naapurimaissamme, mutta kovin kaukaista MMM:n jäärille, jotka julkisesti ilmoittavat työnkuvansa olevan ”ammattikalastuksen määrän maksimointi”.

Myös suomalaiset matkustavat Tanskaan kalastamaan meritaimenta. Samoja kaloja, joita omat vetemme voisivat kuhista, jos poliittista tahtoa muutokselle löytyisi. MMM ei ole asettanut minkäänlaisia pyyntikiintiöitä uhanalaiselle taimenelle.

Suurin ympäristörikollinen

Syyttävä sormi Itämeren kalakantojen rappiotilassa osoittaa myös vesivoimalaitoksiin. Kemijoki ja Oulujoki olivat ennen sotia maailman parhaat lohijoet. Nykyisin joen voimalaitosaltaista voi tuurilla saada tankkiauton tuoman kirjolohen. Missä on vesivoimayhtiöiden yhteiskunta- ja ympäristövastuu?

Myös suurin osa pienistä, Itämereen laskevista joista on padottu, ja niiden alkuperäiset jalokalakannat menetetty,  ja tätä sähköä kehdataan myydä vihreänä. Eikö heitä yhtään hävetä?

Jos minulta kysytään, vesivoiman rakentaminen on Suomen suurin ympäristörikos. Vesivoimaa voi kutsua korkeintaan myrkynvihreäksi, kunnes suomalaiset voimayhtiöt rakentavat laitoksiinsa toimivat kalatiet. 

Kestämätön politiikka

Viimeisimpänä niittinä Itämeren kalakantojen laiminlyömisen arkussa toimii valtion rahoittama hoito- tai poistokalastus, jota myös rannikkovesiemme avohakkuiksi kutsutaan. Kantavana ajatuksena poistokalastuksessa on fosforin poistaminen räjädysmäisesti kasvaneiden särkikalamassojen mukana.

Poskettomaksi tämänkin toiminnan tekee se, että poistokalastusta valtion tuilla harjoittava ammattikalastaja saa ottaa uhanalaiset jalokalat sekä petokalat saaliiksi ja myydä ne tukuille. Särkikalojen poiston yhteydessä poistetaan myös kaikki niitä syövät petokalat, ja kierre on valmis. Ei voi olla muusta kuin välinpitämättömyydestä kiinni, että näille niin sanotuille hoitokalastajille ei ole asetettu petokalojen vapautuspakkoa. Vai onko kyse sittenkin ammattikalastuksen määrän maksimoimisesta, keinolla millä hyvänsä?

Lue myös: Vastuullinen kalastus – ainoa kestävä vaihtoehto

Ajat ovat kuitenkin muuttumassa. Kalat kiinnostavat enemmän kuin koskaan aiemmin. Julkinen keskustelu on saanut MMM:n varpailleen, ja ministeriö tuskin haluaa toistamiseen kokea nöyryytystä eduskunnan edessä saatuaan viime syksynä näpeilleen kestämättömästä lohipolitiikastaan. Voimayhtiöiltä vaaditaan kalatierakentamista yhä voimakkaammin, ja jossain vaiheessa paine käy liian suureksi, ja negatiivinen julkisuus karkottaa asiakkaat vastuuttomilta vesivoimalaitoksilta. 

Kalastusmatkailijat vaativat tehokkaita suojelutoimia ja hyvinvoivia kalakantoja. Sinä päivänä, kun Suomessa ymmärretään kalastusmatkailun arvo ja potentiaali, myös kalakantamme kiittävät.

Faktaa:

  • Itämeren lohen ammattikalastajien saaliin arvo oli miljoona euroa vuonna 2012. 
  • Ammattikalastajat kertoivat julkisuudessa joutuvansa ”kärräämään lohta metsään” tai heittämään kuolleena takaisin mereen, koska kuluttajat eivät enää halua vaarantunutta ja myrkyllistä lohta ostaa.
  • Kymijoen lohimatkailun ympärille kehittyneen bisneksen arvo oli yli 2 miljoonaa. Torniojoella lohta kalasti viime vuonna yli 8000 kalastajaa 20 maasta.
  • Ammattikalastajien lohisaalis oli lähes tuplasti suurempi kuin jokikalastajilla.

Kirjoittaja Jasper Pääkkönen on näyttelijä ja intohimoinen kalamies.

Next article