Kotitalouksissa 25 prosenttia vedestä kuluu vessan vetämiseen. Kuivakäymälässä syntyy säästöä, kun vettä ei kulu ja jätevesien käsittely on helpompaa.
– Kuivakäymälässä ravinteet eivät sekoitu veteen vaan ne saadaan kompaktisti talteen ja tuotos käsitellään syntypaikallaan, Käymäläseura Huussi ry:n projektipäällikkö Sari Laurila sanoo.
Kuivakäymälän käyttäjä puhdistaa siis vain pesuvedet.
– Jos omalla tontilla on käyttöä lannoitteelle, voi hankkia virtsan erottelevan kuivakäymälän. Silloin ei synny mustia jätevesiä ja ulosteen suotonestettä tulee vähemmän. Niiden puhdistaminen on taudinaiheuttajien ja ravinnekuorman takia vaikeinta, Laurila kertoo.
Vesivessa hukkaa ravinteita
Jätevesissä 90 % typestä ja 80 % fosforista on peräisin käymälätuotoksesta. Ravinteita on erityisesti virtsassa.
– Fosfori on loppumassa maailmasta. Millä me kasvatamme ruoan, kun se loppuu? Kuivakäymälällä ja kompostoinnilla ravinnekiertoa voi tukea itse, Laurila korostaa.
Kerätty virtsa pidetään suljetussa astiassa ja sen annetaan vanhentua muutama päivä. Tällöin pH nousee ja taudinaiheuttajat kuolevat.
Lue myös: Ravinteiden kierrätyksen suurin potentiaali kotieläinten lannassa
– Lannoitteeksi virtsa on hyvä laimentaa vedellä suhteessa 1:3. Kasvukauden alussa se levitetään esimerkiksi nurmikolle, marjapensaille tai kasvimaalle ennen siementen kylvämistä. On aina parasta, että kasvi saa ravinteet juurien kautta, Laurila painottaa.
Kuivakäymälä + kompostointi = optimaalinen kierto
Tyhjennyksen jälkeen tuotoksen kompostointiajaksi riittää vuosi. Suomessa ei onneksi ole ulosteperäisten tautien kestomuotoja, kuten kehitysmaissa.
– Jälkikompostoinnissa on tärkeintä, että tuotos ei ole suoraan yhteydessä maahan ja siihen ei sada. Pohja ja kansi on siis oltava. Siinä voi myös vuorotella puutarha- ja käymäläjätettä. Jos haluaa olla aivan varma pöpöjen kuolemisesta, voi kompostointia jatkaa vielä vuoden. Valmista kompostia voi käyttää esimerkiksi marjapensaille, joiden sato ei kosketa maata, Laurila neuvoo.
