Lapsuuden kesät vietettiin saaristossa, ja meressä uiminen oli kesien ihaninta ohjelmaa.Vuosikaudet kulutimme kesäpäivät uimalla kylmässä tai lämpimässä - aina siihen saakka, kunnes tuli aamu, jolloin äiti kielsi uimisen: rannoille oli muodostunut sinilevää.
Se aamu herätti kansanedustaja Saara-Sofia Sirénin näkemään ympäristötyön merkityksen eikä kiinnostus ja vastuunotto Itämeren hoitamisesta ole laimentunut vuosien varrella, päinvastoin.
Saaristossa edelleen paljon aikaa viettävälle Sirénille ympäristötietoisena oleminen onkin luontaista. Vuoden 2008 kunnallisvaaleista lähtien Itämeri on ollut Sirénin jokaisen vaalikampanjan kärkiteema: onhan Itämeren rehevöityminen ajankohtainen ilmiö niin kauan kuin ongelma on ratkaisematta.
– Rehevöityminen on yksi Itämeren keskeisistä haasteista, ja toinen on roskaantuminen, joka lisääntyy hurjaa vauhtia ja alkaa olla pian jo yhtä iso ongelma. Rehevöitymisen suurin aiheuttaja on maatalous koko Itämeren valuma-alueella, toteaa rehevöitymisraportoija-Sirén tiukasti.
70 prosenttia mereen joutuvasta roskasta päätyy vaikuttamaan merenpohjan elinympäristöön.
– Maanviljelijöitä ei saa kuitenkaan syyllistää, sillä meillä on puhdasta ja laadukasta ruokaa. Sen sijaan järjestelmiä on kehitettävä sellaiseen suuntaan, että maatalous toimii ilman ympäristölle aiheutuvaa merkittävää haittaa. Maataloutta tulisi tukea sellaisilla tavoilla, jotka ohjaavat toimintaa ympäristöystävälliseen suuntaan, hän ehdottaa.
Ympäristövaliokunnan jäsenenä Sirén peräänkuuluttaa monella eri tasolla vaikuttamista. Kansainvälisen yhteistyön tehostaminen ja jatkuvuus on tietysti tärkeää, ja Sirénin mukaan Suomen on välttämättä oltava aktiivisesti mukana ongelmien ratkaisemisessa ja vastuunottajana.
– Kansainvälisten sopimusten, strategioiden ja ohjelmien toimeenpano on kuitenkin kansallista. Suomen maatalouspolitiikan pitää edistää kestävää ja ympäristöä kunnioittavaa toimintaa sekä kannustaa vähentämään maatalouden aiheuttamaa ympäristön kuormitusta. Pitäisi lisäksi miettiä ympäristötukien kattavuutta ja keinoja, kuinka viljelijöitä voidaan kannustaa luomutuotantoon, Sirén vaatii.
Meren ekologisesta tilasta on saatu paljon positiivisiakin tuloksia Suomen lähiympäristössä
Yksittäiset hyvät uutiset eivät kuitenkaan tarkoita, että Itämeren tilanne kokonaisuutena olisi parantunut tai edes tulevaisuus näyttäisi merkittävästi valoisammalta, sillä kokonaisuus on edelleen Itämerellä hälyttävä. Esimerkiksi Raaseporin alueella ekologinen tila näyttää mittareissa punaista suureksi osaksi hapettomuudesta johtuen.
– Suurta huolta aiheuttaa se, että ilmastonmuutos vahvistaa typpikuorman lisääntymistä Suomen lahdella. Asiantuntijan arvion mukaan ilmastonmuutoksen vaikutus typpikuormaan on 10 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka strategisten ohjelmien mukaisia toimia toteutettaisiin, ne eivät riitä edes nykytilan säilyttämiseen, Sirén huomauttaa.
Roskaantumisesta puhutaan Sirénin mukaan liian vähän, vaikka se alkaa olla jo iso ongelma urbaaneilla rannoilla.
– Roskaaminen turhauttaa kovasti, koska se on pitkälti vain ihmisten välipitämättömyyden aiheuttamaa, Sirén sanoo topakasti.
– 70 prosenttia mereen joutuvasta roskasta päätyy vaikuttamaan merenpohjan elinympäristöön. Se hioutuu mikroroskaksi ja aiheuttaa moninkertaista haittaa.
Sirén kertoo, että olemme sitoutuneet muun muassa meristrategiadirektiiviin ja Helcomin suosituksiin, mutta toimenpidelistauksia ei tarvita lisää, vaan aktiivista toimeenpanoa.
– Kulutuskäyttäytymisellä jokainen voi vaikuttaa. Pesuaineet, kemikaalit, venemaalit ja muut päätyvät suoraan veteen, siksi niiden koostumuksella on iso merkitys Itämereen.